 |
 |
|
 |
|||||||||
Peltilintu 2000 -leiripäiväkirja Peltilintu 2002 -leiripäiväkirja Peltilintu 2004 -leiripäiväkirja Lehdistötiedote Leirimaksu Ilmoittautuminen Järjestäjät ja tukijat 
|
|
Terveisiä PELTILINTU 2004 -leiriltä Tervetuloa lukemaan Peltilintu 2004 -leirin leiripäiväkirjaa. Maanantai 2.8.2004, leirin ensimmäinen päivä Niin se vain siten alkoi, nimittäin Peltilintu 2004. Ensimmäiset olivat Iisaaressa paikalla jo edellisenä iltana valmistelemassa leiriä. Pitkin päivää saapui paikalle talkooväkeä. Ensimmäiset leiriläiset, eestiläiset "Rommi" ja "Johan" saapuivat paikalle OH-MAF:illa Juuso-pilotin ohjastaessa lentokoneveteraania. Samaan koneeseen oli poimittu kyytiin myös lennonopettaja Lentokapteeni Martti. Iisaarentien parkkialueella ja laiturilla oli iltapäivällä vilskettä, kun itse kukanenkin leiriläinen saapui rantaan, josta kuljetettiin n. 600 metrin matka Iisaareen pienellä moottoriveneellä. Iisaaressa moni koki mukavan yllätyksen nähdessään hienot puitteet, jossa leiriä on tarkoitus viettää. Iisaaren leirikeskus on Iisalmen seurakunnan omistama todella upea leirikeskus keskellä Iso-Iijärven upeita maisemia. Nopealla vilkaisulla näyttäisi yhteen ja samaan saareen mahtuvan hyvin monelaista maisemaa. Kaikki rakennukset saaressa on hirsisiä hyvin maisemaan sopivia eri kokoisia mökkejä. 
Iltaan mennessä oli jokainen löytänyt itselleen vuodepaikan. Oli aika kokoontua iltapalalle ja yhteiseen avajaistilaisuuteen.
Avajaisissa vieraili Koljonvirran taisteluissa mainetta niittänyt itse Sven Duufa. Samalla saatiin kuulla alueen historiaa
aina jääkaudesta nykypäivään asti. Savo nimitys alueelle - (leirihän on keskellä Pohjois-Savoa) - kuulemma tulee sanasta "savu".
Kun tänne alkoi syntyä pysyvää asutusta, alkoi kova kasken poltto ja siksi kun savua oli kaikkialla, niin alueen nimeksi alkoi tulla
"savun maa" - savo. Kuultiin tarinoita paikallisista kuuluisuuksista, onhan esim. Juhani Ahon kotipaikka n. 10 km:n päässä meidän leiristä.
Kirkkoon olivat Iisalmelaiset saaneet ihan kuninkaalta erityisluvan, että sai rakentaa puisen, kun säädös oli silloin ollut, että
kivinen pitäisi rakentaa. Ilta jatkui leppoisan tarinoinnin merkeissä. Joku on joskus tuuminut, että jos paikalla on kaksi savolaista,
ei juttu lopu ihan helpolla.
No meidän avajaisillassa oli ainakin
kolme savolaista. (Savoksi: Suattaapi tuo ollannii, että sitä olinnii aenakki kolome savolaesta). Illan päätteeksi leirin kapteeni, Pasi (=Paavo)
kertoi Hannan ja Samuelin tarinan Vanhasta Testamentistä. "...Rukoili niin paljon, että ääntä ei enää kuulunut, vain huulet liikkuivat..." Jumala
vastasi Hannan rukoukseen.Loppuilta vietettiin nuotiotulilla Räiskäleiden paiston merkeissä. Kiitokset Taivaan Isälle hyvästä aloituspäivästä, kauniista säästä ja varjeluksesta kaikkien tulomatkoilla leirille! Tiistai, 3.8.2004 ”Ihmisen lento elämän halki riippuu Jumalan tuntemisen voimasta” 
Aamulla noustiin aamupalalle ja lipunnostoon. Helmi ja Jenni nostivat lipun. Aamun hetkeä jatkettiin Iisalmen kirkkoherran ja Peltilintuleirin leiripappi Arno Toivasen johdolla. Arno johdatti leirin Raamattutyöskentelyyn laululla. Arnon työskentelyssä pohdittiin ihmisen tarvetta etsiä selityksiä suuriin ja pieniin kysymyksiin, ja siksi mm. selityksiä maailman synnystä on paljon.
Päivä jatkui lennonopettaja, lentokapteeni Martti Siippolan pitämällä oppituokiolla, jossa perehdyttiin lennon historiaan ja sen perussuureisiin. Ilmailun historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita. Aluksi ihmiset yrittivät ilmaan itse tehdyillä siivillä, linnun sulkia jne. materiaaleja. Monen yritys päättyi onnettomasti. Kuitenkin useat ihmiset, kun seurasivat lintujen lentoa, arvelivat, että olisihan tuo ihmisellekin mahdollista, kun vain sopivat vehkeet löytyvät. Usein suurimmat epäilijät olivat tiedepiireissä ”Ainoa joka pitää housut ylhäällä, on henkselit”. Kuumailmapallolla lentäminen lopulta onnistui, myöhemmin myös erilaisilla lentokoneviritelmillä ja ”riippuliitimillä”. 
Martin oppituokio piti sisällään tuhdin tietopaketin aerodynamiikkaa. Ei ole ihan sama, millaiset levyt tai ladonovet koneen siiviksi kiinnitetään. Mitä lähemmäksi päästään lintujen siipien ominaisuuksia, sitä paremmaksi koneiden lento-ominaisuudet tulevat. Ilmailutermi ”Sakkaaminen” tuli tutuksi. Kun koneen kohtauskulma nousee riittävästi, ilmavirtaus irtoaa koneen siiven profiilista ja kone sakkaa, eli siipi menettää nostovoimansa. Siiven ominaisuuksiin vaikuttaa myös monet ulkoiset tekijät, lika esim. jää. Kun likaa kertyy, siiven ominaisuudet heikkenevät. ”Myös meidän hengellisen elämän profiilin tulisi olla mahdollisimman puhdas elämän pituisella lennolla” -totesi Martti. ”Lentokoneissa tarvitaan koneen manuaalit ”Flymanual”, jotta lentäminen onnistuu ja on turvallista, aivan samalla tavalla ihmisen elämässä tarvitaan ”Lifemanual” - Raamattu.”
Martti kertoi havainnollisesti koneiden erilaisista jäänpoistolaitteistoista. Martin esitystä sävytti vahva lentokokemus - 6000 lentotuntia erilaisilla koneilla purjekoneesta suuriin kuljetuskoneisiin.
Välillä syötiin. Keittiötiimin tehtävä - syöttäminen - on osoittautunut leirikeskuksessa varsin lämpimäksi puuhaksi, työtä on ainakin runsaasti. Vaivanpalkkana on kuitenkin leiriläisten täydet mahat ja tyytyväinen mieli. Onhan vanhastaan tunnettu tosiasia että leirin onnistumiseen vaikuttaa lähinnä kaksi asiaa - säät ja ruoka - ja tällä leirillä ne ovat olleet molemmat erittäin hyviä. Illan kohokohdaksi muodostui siirtyminen Partalan lentokentälle. Parilla venekyydillisellä päästiin rantaan ja siitä autoilla lentokentälle. Pian kentälle saapui suuri maastoauto perässään kookas peräkärry. Peräkärrystä alettiin purkamaan tarvikkeita, joista alkoi muodostua suuri punainen kuumailmapallo. Olli Luoma, pallon lentäjä kertoi lyhyesti kuumailmapalloilun historian, ensimmäiset lennot on lennetty jo 1700-luvun puolella.  Illan lopuksi olikin aika iltapalalle ja sitten nukkumaan! Kiitokset Taivaan Isälle, ja kaikille talkoolaisille onnistuneesta leiripäivästä. Keskiviikko 4.8.2004, lentäjän ammatti ja ehtaa ilmailutoimintaa Aamu alkoi herätyksellä ja tukevalla aamupalalla. Lipunnoston jälkeen siirryttiin Raamattutyöskentelyyn Aarno-papin johdolla. Aarno musisoi työskentelyn alussa, kitara ja mies soivat hyvin yhdessä. Aamun ilmailuopinnot alkoivat erittäin mielenkiintoisella jaksolla, Blue1:n kouluttajakapteeni Arto Nissisen, toimiessa opettajana. Arton aiheena oli liikennelentäjän ammatti. Arto lentää työkseen Blue1:n Saab 2000 -koneilla mm. Helsinkiin, Tukholmaan ja Ouluun. Arto kertoi ammatistaan, työn hyvistä ja huonoista puolista ja kouluttautumisesta tehtävään. Työn huonoista puolista tuli esille mm. se, että työ aiheuttaa pitkiä poissaoloja kotoa: ”Lentäjän työ on sinkkujen työtä, perheelliselle työ aiheuttaa enemmän mietittävää.” Lentäjien tekemiä virheitä kun on yksi pahimpia mokia, mitä lentäjä voi tehdä, on että menee lentoemännän kanssa naimisiin.Työhön kuuluu paljon öitä hotelleissa, ”hotellielämän glamour on kyllä jo loppunut ensimmäisen työvuoden aikana.” Työajat ovat erittäin pitkiä, kahdeksan tunnin työpäivät ovat enemmänkin haave. Liikennelentäjän työn hyviä puolia on mielekäs työ johon ei kyllästy, hyvä yhteishenki, joka poikii joskus pieniä käytännön piloja seuraavan vuoron lentäjille. 
Lentäjän työ on erittäin kurinalaista toimintaa, jossa sitoudutaan suuresti erilaisiin manuaaleihin. Kun esimerkiksi koneessa ilmenee jokin vika, ilmoittaa käsikirja, miten vikaan reagoidaan. Vaihtoehtoja on esim:
Ruoan jälkeen siirryttiin taas veneellä mantereelle ja edelleen Partalan kentälle. Tarjolla oli yksi lento Mo-Pu:lla, lentoja purjekoneella, ja OH-MAF:illa. Päivän alussa saatiin turvaohjeet kentällä toimimiseen. Kun purjekoneet hinataan vaijerihinauksella taivaalle, on varottava puolentoista kilometrin mittaista teräslankaa, joka katketessaan saattaisi lyödä n. 100 km/h vauhdilla. Useat leiriläiset kävivät purjelennolla: ”Olihan se hieno elämys, etenkin kun sai itse ohjata ja huomata, että kone tottelee ohjausta, hieno tunne!” Koneiden noususta huolehti iso joukko Y-SI:n väkeä. Kenttäpäivän päätteeksi siirryttiin Iisalmen keskustan tuntumaan, Iisalmen entisen pappilan suureen kivinavettaan rakennettuun Lennokkikerho Tintin tiloihin. Nähtävillä oli rakenteilla olevia ja valmiita lennokkeja. Illan päätteeksi palattiin Iisaareen, jossa iltapalaksi paisteltiin vielä makkarat. Kiitokset taas Isälle varjeluksesta ja kaikille teille, jotka annoitte työpanoksenne tämän päivän hyväksi. 
Torstai 5.8.2004, Lentotoimintaa ja yllätysvieraita Ja taas pirteänä uuteen aamuun… Aamupalan jälkeen leirin johtaja Paavo Kilpi piti aamulla Raamattutyöskentelyn aiheesta ”Jumalan kohtaaminen kasvoista kasvoihin”. Kysymyksenä kuului mm. se, kuinka ihminen voi olla tyytyväinen vaikka kaikki ulkoinen olisi rempallaan. ”Monen vanhemman Jumalaan turvaavan ihmisen kasvot loistavat, vaikka monet ulkoiset tekijät olisivatkin heikosti.”  Lennokkikerho Tintin ja Ylä-Savon Ilmailijoiden (Y-SI) aktiivijäsen ja puuhaihminen, Paavo Manninen perehdytti leiriläisiä lennokkikerhojen ja erityisesti itse lennokkien toimintaan. Lennokkiharrastajille on tarjolla lukematon määrä erilaisia lennokkivaihtoehtoja aivan keveistä liidokeista ”vapaasti rikottaviin” radio-ohjattaviin moottorikoneisiin. Parhaimmillaan (/Pahimmillaan) saa lennokkiharrastukseensa kulutettua tuhansia euroja.Sateinen sää muutti hieman suunniteltua aikataulua ja niinpä päätettiin jäädä saareen ja siirtyä vasta myöhemmin kentälle, jos se vain sään puolesta on mahdollista. Ikarus - utrakevyt vesitaso - ei päässyt saapumaan saaren edustalle. No katsotaan olisiko huomenna parempi keli, ja Ikarus pääsisi vierailemaan leirillä. Paavo Kilpi perehdytti lähetyslentäjien syntyyn ja toimintaan. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kolmessa eri paikassa yhtä aikaa sotakoneilla lentäneet lentäjät miettiä, voisiko samoilla koneilla tehdä myös jotain hyvää. Niistä ajatuksista syntyi vuonna 1945 lähes yhtä aikaa lähetyslentojärjestöt USA:ssa, Englannissa ja Australiassa. Suomen ensimmäinen lähetyslentäjä, Seppo Kurkela lähti työhönsä vuonna 1976. Lähetyslentäjäkanditaatti Juuso Koponen kertoi omassa osiossaan valmistautumisestaan ja kouluttautumisestaan lähetyslentäjäksi. 
Paavon esityksen jälkeen, noin klo 16.00 oli sää muuttunut jo niin hyväksi, että päätettiin lähteä kentälle. Kentälle oli ilmaantunut aiempien tuttujen koneiden lisäksi myös 2-paikkainen Cessna 152, jonka lentäjät Markku ja Leena Niemi - isä ja tytär - jäivät vieraiksemme odottamaan parempaa keliä. Leena ja Markku kertoivat olevansa aktiivisia ilmailun harrastajia. He olivat aamulla lähteneet Hyvinkäältä ajatuksenaan matkustaa Ivaloon, mutta suuri saderintama katkaisi tilapäisesti matkanteon. Sadetta olikin tullut, Jonkin matkan päässä Iisalmesta oli tullut sadetta päivän aikana 60 mm eli talvella vastaavissa oloissa olisi tullut 60 cm lunta kerrallaan.
OH-MAF lensi ahkerasti Juuson toimiessa lentäjänä. Myös purjekone Blanik oli ahkerassa käytössä. Y-SI:n väki osoitti taas koko iltapäivän ja illan suurta vieraanvaraisuutta leiriämme kohtaan, koko ajan on ollut tunne, että olemme olleet tervetulleita Partalan kentälle ja Y-SI:n vieraaksi. Leirin johtaja Paavo sai tuntumaa G-voimista lennonopettaja Olli Rönkön näyttäessä mihin purjekoneella pystyy. Tänään oli parempi sää Mo-Pu:lla lennättämiseen ja niipä sen lentäjä Matti Pentamo taisi saada tehdä aika monta nousua ja laskua leiriläisten kanssa.  Illalla palattiin Iisaareen. Iltapalan jälkeen kokoonnuttiin vielä yhteen ja laulettiin muutama laulu ja vapaan sanan aikana oli mahdollisuus tuoda tuntojansa julki. Vieraamme, Markku ja Leena kertoivat mm. SAR-lennoista, lentoetsintäpalvelusta, jota Jukolan Pilotit ovat viritelleet käyntiin Hyvinkäällä. Samalla kuultiin asiaa lentoturvallisuudesta ja yleensä ilmailusta. Leena kertoi myös naislentäjien maailmanlaajuisesta yhteydestä keskenään ja rohkaisi leirin tyttöjä hakeutumaan rohkeasti ilmailun pariin.Paavo piti arpajaiset, arvottiin matkaliput tankkauslennolle Kajaanin kentälle OH-MAF:in kyydillä. Liput voitti Aleks Hyvönen, Jukka-Pekka Laulajainen, Pia Pyhtilä ja Janne Heijari. Kiitokset taas hienosta päivästä, varjeluksesta, uusista ystävyyksistä ja elämyksistä! Perjantai 6.8.2004 Koneenosia, Riippuliidin ja Kahvinkuljetusta 
Aamulla herättiin ja todettiin sumun peittäneen koko Iisalmen. Sakea sumu laittoi eilisessä arvonnassa lentopaikat Kajaaniin voittaneet miettimään, päästäänkö ilmaan ollenkaan. Pienellä perämoottoriveneellä kuitenkin lähdettiin liikenteeseen ja osuttiinpas oikeaan laituriinkin. Laiturilla olikin jo vastassa aamupäivän kouluttaja Terho Kannisto, lentokonemekaanikko. Juuso lähti viemään koneen ja matkustajat Kajaaniin, Pia oli antanut paikkansa Johanna Palomäelle, muuten sama eilinen onnekas voittajajoukko lähti sumun hieman hälvettyä ilmaan.Iisaaressa samaan aikaan Terho kertoi omasta työstään mekaanikkona. Hän huoltaa mm. niitä koneita, joilla tasavallan presidentti Tarja Halonen lentää. Mekaanikon uransa hän on aloittanut vuonna 1960 ja on kouluttautunut mekaanikoksi 1970-1973. Työhistoriaan mahtuu paljon erilaisia koneita ja firmoja Helsingistä Rovaniemelle. Ulkomaan kokemusta on kertynyt Unkarissa, Itävallassa ja Israelissa mm. juutalaissiirtolaisten parissa vapaaehtoisessa avustustyössä ja Lähetyslentäjien palveluksessa Zadissa, Tansaniassa ja Etiopiassa. Kotimaan jaksoilla Terho on tehnyt töitä hyvin erilaisissa työpaikoissa, jolloin myös kokemusta on kertynyt harvinaisen monipuolisesti.  Terholla oli mukanaan runsas valikoima erilaisia koneenosia mm. Lycoming:in ja Continetal:in moottoreista ja erilaisia mittareita. Mukana tuotujen osien ja laajan kokemuksen pohjalta saimme seurata erittäin havainnollisen esityksen erilaisten moottorityyppien toiminnasta ja eroista. ”Lentämisen kannalta on yhdentekevää, laitetaanko suuri ilmamäärä pienellä nopeudella liikenteeseen vai pieni ilmamäärä suurella nopeudella. Potkuri liikuttaa suurta ilmamäärää suhteellisen hitaasti, suihkumoottorissa varsin pieni ilmamäärä kulkee lähes äänennopeudella.”
Koneet huolletaan säännöllisin väliajoin. Kun moottorilla kertyy tietty tuntimäärä, se vaihdetaan. Tämä, ns. peruskorjausjakso esittelyssä olevalla mäntämoottorilla on 2000 lentotuntia, OH-MAF:issa 1700 lentotuntia. Samanlaiset jaksot löytyy myös koneen potkureille jne. osille. Nykyinen moottori OH-MAF:ille on vaihdettu Zadissa. Terho kertoi, että lentomekaanikon koulutus kestää n. kolme vuotta, jonka jälkeen voi hakea töihin lentofirmoihin esim: Blue1:lle, JetFlite:lle jne. Koulutusta saa mm. Kuopiossa Tampereella, Rovaniemellä, Porissa ja Vantaalla. Jos helikopterit kiinnostaa, saattaa harjoitteluun päästä mm. HeliFlitelle tai Rajavartiolaitokselle. Kouluttautuminen on normaalia opiskelua ammattioppilaitoksessa, johon kuuluu harjoitteluja joiden aikana myös mahdolliset tulevat työnantajat tulevat tunnetuksi. Terhon esittelyn päätteeksi riennettiin rantaan, johon surisikin kohta paikalle Ikarus, Ultrakevyt vesitaso. Kone laski lopulta lähelle Iisaaren saunarantaa ja purjehti laiturin päähän parkkiin. Koneen lentäjä, Lentokapteeni Hukkanen esitteli Ikarusta. Ikarus on taloudellinen kone, sillä on jopa halvempaa liikkua kuin autolla, kulutus kun on vain 12 litraa/tunti 98 bensaa. Ponttoonit käy talvella suksina, ovat kuulemma jopa paremmat lumessa kuin vedessä. Iltapäivän vieras, lähetyslentäjä Ola (Olavi) Kumpulainen aikoi alun perin saapua saareen moottoroidulla riippuliitimellä. Kuitenkin yhtäkkiä noussut tuuli esti aikeen ja lento liitimellä siirtyi myöhemmäksi. Ola on toiminut lähetyslentäjänä Papua Uusi-Guineassa. Hänen kertomus oli hyvä kuvaus lähetyslentäjän arjesta. Itse lentämisestä tulee rutiinia. Jatkuvasti muuttuva sää muuttaa usein suunnitelmia, ja jos päivässä on 20 lentoa ja niistä yhteen tulee muutoksia, muuttuu kaikki loputkin päivän lennot. Stressiä aiheuttavia tilanteita riittää. Lähetyslentäjä on monen kylän ainoa linkki muuhun maailmaan. Varsinaisen lentotyön lisäksi kuului työhön myös huoltotyötä. Usein työpäivä alkoi 05.00 ja loppui 17.00, usein joutui jäämään yöksi kyliin. Suomalaisen mittapuun mukaan lentosää loppui aamulla klo 9-10, sitten loppupäivä olikin sään kanssa tappelemista. Olalla on mm. lentomekaanikon koulutus ja GospelFliten antama lentäjän koulutus. Lentotunteja Ola keräsi pudottamalla laskuvarjohyppääjiä Räyskälässä. Sen jakson hyväpuoli oli, että kertyi paljon laskuja ja nousuja. Lähetyskurssi auttoi sopeutumaan kulttuuriin ja toteuttamaan mm. Raamattuopetusta ja pyhäkouluja. Varsinaiseen työhön toi haastetta se, että monet kentät on kivisiä ja kallellaan milloin mihinkin suuntaan. Olan alue oli n. 400 km x 400 km, jolla sijaitsee 80 kenttää. Kuukaudessa kertyi noin 60-70 lentotuntia, laskeutumisia yli 200 kuukaudessa, tähän mennessä kertynyt 12000 laskeutumista, 5000 lentotuntia. Jotkut lennot kestivät esim. 3 minuuttia silti sillä välillä maayhteyksiä ei olisi ollutkaan tai maareittiä kävely tällä välillä olisi kestänyt 5 tuntia. Ukarumbasta toiseen kylään menee lentokoneella 8 minuuttia tai kävellen 2 päivää. Maasto on joko suota tai vuoristo on niin jyrkkä, että kulkuyhteydet ovat erittäin heikkoja.Oman lisänsä työhön toi se, että maassa on n. 800 kieltä, vaikka maa on Suomen kokoinen ja asukkaitakin saman verran kuin Suomessa, n. 5 miljoonaa: ”jokaisessa kylässä on oma kieli.” 
Ola kertoi, että ensimmäinen 4 vuotta oli paljolti lähetystyöntekijöiden työn mahdollistamista, viimeiset kaksi vuotta enemmänkin muita ”kaupallisia” lentoja, joissa kuljetettiin opettajia, rahtia, ruokaa, rakennustarvikkeita ja kahvia. Joskus työ saattaa tuntua toivottomalta tai loputtomalta: ”minä voin kuljettaa sitä riisisäkkiä loputtomiin, mutta nälkä ei silti lopu” Ola kuljetti myös kahvia, lähinnä paluulennoilla. Kahvin viljelijät eivät olisi saaneet papuja liikenteeseen ilman MAF:in lentokoneita, koska maayhteyksiä ei olisi ollut sadon myymiselle. Siltikin sadosta pahimmillaan 30 000 kiloa päätyi suohon, koska kaikkea kahvia ei pystytty lennättämään ajoissa pois kylistä. Jos kahvia ei saada lennettyä ajoissa pois ja myytyä, kylä taantui koska tuloja ei tullut, ei pystytä avaamaan kouluja: ”kylä palasi kehityksessä n. 100 vuotta taaksepäin”. Jos koneessa oli tilaa paluulennolla, otti Ola kyytiin kahvia ja kyläläiset saivat siitä rahaa. ”kahvi kannetaan 10-20 kg:n säkeissä päivän parin matkan päästä, pakataan isompiin säkkeihin, lennetään ja myydään, rahat tulee kyläläisille. ”Eiköhän me kaikki siirrytä käyttämään Reilun Kaupan kahvia - totesi leirin johtaja Paavo. Työ oli usein myös vaarallista. Ola kertoi saaneensa muutamia kertoja myös tappouhkauksia, lähinnä kylien välisen kateuden vuoksi, myös ryöstöt olivat arkipäivää, rikollisille ei voinut juurikaan tehdä vastarintaa. Ola ei kantanut mukanaan aseita, pippurisumute kyllä oli matkassa. Usein oli matkustajilla matkassaan myös hepatiittia ja aidsia - potilaat sairastivat eri tauteja. Työhön kuului myös ruumislentoja. Papualla kuuluu kulttuuriin, että vainaja pyritään hautaamaan aina omaan kylään. Tästä aiheutuvia ruumislentoja oli n. pari kolme kertaa viikossa. Lapsen kuolemalla ei ollut suurtakaan merkitystä, eikä se ilmeisesti aiheuttanut juurikaan surua. Kerrankin oli joku äiti tuonut 8 vuotiaan tyttärensä kottikärryillä kentälle. Tyttö oli ollut erittäin pahasti sairas. Äiti oli selittänyt, että lapsen isä olisi toisella kentällä vastassa, isää ei ollut kuitenkaan tullut vastaan. Paikallinen MAF:in ”agentti” otti vastaan tytön joka kuoli vähän myöhemmin sairauteensa. 
Ola esitteli illan päätteeksi erikoisempaa ilmailuharrastustaan, moottoroitua liitovarjoa ja sillä lentämistä. Partalan kentällä Ola levitti varjon, kiinnitti sen ja pienen moottorin selkäänsä valjailla ja lähti ilmaan. Koulutusta harrastukseensa hän on hakenut Australiasta, Thaimaasta ja Suomesta. Näky oli kyllä kuin James Bond - filmistä, kun mies lenteli taivaalla pelkän ”laskuvarjon ja potkurin” avulla. ”Liitovarjo on lentämisen jaloin muoto” - totesi Ola.Iltahartaudessa Paavo johdatti meidät Elisan tyhjien astioiden ihmeen äärelle (Lisätietoja Raamatusta). Loppuilta menikin saunan ja polttopallon merkeissä. Taas on aika kiittää tämän päivän vieraita ja Isää hyvistä hetkistä! Lauantai 7.8.2004, muurinpohjalettuja paahtavassa helteessä Lauantai aamu - leirin viimeinen päivä starttasi normaalin leiripäivän tapaan aamupalalla. Aamupalan jälkeen melko pian olikin aika pakata kamppeet ja siivota Iisaari leirin jäljiltä. Laukut pakattiin ja sitten veneeseen ja vielä kerran Partalan kentälle. Kentällä kävikin aikamoinen hyörinä. Paikalla oli Iisalmen seurakunnan lähetysemäntiä ja -isäntiä ja seurakunnan lähetyssihteeri Tuula Airaksisen muurinpohjalettu- ja kahvivehkeet mukanaan. esittelypöydiltä sai mukaansa lähetyslentäjien lehteä, Ilmailulehtiä ja runsaasti tietoa MAF:n toiminasta maailmalla. Tarjolla oli em. lättyjen lisäksi hernekeittoa. OH-MAF lensi kolme lentoa, kuljettaen lähinnä talkoolaisia, joita kiitettiin työpanoksestaan leirin onnistumiseksi. Yksi talkoolaisista, joka ”maffiin” kiipesi, oli emerituspiispa Matti Sihvonen. Yhden maissa aloiteltiin Afrikkalaista Gospelmessua lentokonehallin päädyssä. Kirkkoherra Arno Toivanen toimi liturgina, Matti-piispa saarnasi ja musiikista vastasi kanttori Kari Haikaraisen kokoama leirin väestä ja iisalmelaisista soittajista koottu bändi. Epistolatekstin luki leiriläinen, tai oikeastaan jo peltilintukonkari Jenni Häkkinen.  Saarnassaan piispa totesi ”ihmisen usein pyrkivän sellaiseen, mihin ei kuitenkaan pysty yltämään. Kaikkein vaikeinta elämässä ei olekaan sen hyväksyminen, ettei ole jotain muuta, mitä on, vaan se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.” (vapaasti lainaten, toim.huom.).Messun jälkeen leirin johtaja Paavo Kilpi kiitti leirin onnistumiseen vaikuttaneita tahoja. Kiitoksensa saivat Iisalmen kaupunki ja seurakunta, sponsorit ja paikalliset ilmailijat. Onkin mainittava, että jos Ylä-Savon Ilmailijat ja seurakunta eivät olisi antaneet omaa valtavan suurta talkoopanostansa leirin eteen, ei leiri olisi ollut niin onnistunut. Juuri ennen lähtöä myös leiripappi Arno pääsi kokeilemaan purjelentoa. Vintturihinauksella ylös, ilmassa taitolentokelpoisella koneella lentäjä teki immelmannin ja sitten laskuun kentälle. ”Uskomaton elämys” totesi Arno kentälle palattuaan tyytyväisenä. Niin sitten alkoi kotimatka. Osa lähti matkaan junalla, osa autoilla, muutama lähti matkaan OH-MAF:illa. 
Kiitokset jokaiselle leiriläiselle, kouluttajalle, leirin vapaaehtoiselle vastuunkantajalle, keittiötiimille, Y-SI:n ja seurakunnan väelle, kaikille leirin tukijoille, Juusolle ja Ukolle sekä Isälle kaikesta siitä, mitä hän edestämme on tehnyt! Siunausta, seuraavalla Peltilinnulla jatketaan! 
|
|
|||||||||
 |
 |
|||||||||||
Www-hotellipalvelun Peltilinnulle tarjoaa Netplaza Oy