Terveisiä PELTILINTU 2002 -leiriltä

Maanantai 29.7.2002

Leiriläisiä leirille

Utajärvisten osalta matka alkoi aamulla klo 7.00, kun leirille tulevat tavarat ja ihmiset pakattiin pikkubussiin ja yhteen henkilöautoon. Tunnelma oli suorastaan tiivis. Ajeltiin Pattijoelle, josta haettiin yksi leiriläinen ja rutkasti lisää tavaraa. Tunnelma oli siis vieläkin tiiviimpi. Leirille tulevat lämpölaatikotkin täytettiin kanttiiniin tulevilla tavaroilla, että saatiin lisää tilaa matkustajille. Hyvin silti tultiin perille asti.

Illalla klo 18.00 leirikeskuksessa alkoi olla säpinää, kun parikymmentä leiriläistä ja kymmenkunta ohjaajaa etsi itselleen paikkaa johon päänsä kallistaisi. Kertaalleen vaihdettiin tyttöjen ja poikien huoneet keskenään ja alettiinpas mahtua.

Leiriläisiä on siis Michael-Gregorius Kask, Rando Säinas ja Tanel Käär Eestistä, Daniel Mizrahi Porvoosta, Markus Mäkinen Harjavallalta, Jarkko Korhonen ja Sampo Haapala Vantaalta, Juho-Pekka Pyhtilä Pattijoelta, Jenni Häkkinen Lappeenrannasta, Jukka Viitanen Hämeenlinnasta, Janne ja Ville Heijari Espoosta, Sonja Kallio Parolasta, Antti Moilanen, Tuomas Timonen, Janne Lotvonen, Ulla ja Antti Turunen sekä Sampsa Aitta, Utajärveltä. Varsinaisia leiriläisiä saapui siis 19 henkilöä, 3 tyttöä ja loput poikia. Leirin johtajiksi paikalle saapui Martti Siippola Espoosta, Hannu Siippola Vihdistä, Juuso Koponen Tuusulasta, Jukka Pyrhönen Lopelta, Mervi Koukkari, Jari Aitta, Kaija-Pirkko Oilinki-Turunen, Mikko Pyhtilä ja pikkuleiriläiset Ella Aitta ja Anna Pyhtilä Utajärveltä

Saimme leirille terveisiä mm. Mongoliasta, edellisen, eli Peltilintu 2000 -leirin johtajalta Paavo Kilveltä:

"Kuukaudet taalla ovat olleet todella mielenkiintoisia. Haasteita on kovasti. Tama maa on avoin myos evankeliumin julistamiselle. Sen toteuttamiseksi kansalliset tyontekijamme toimivat ahkerasti seurakunnissaan. Mekin paasemme siihen mukaan vaikkakin kielitaidon puuttuminen on paha este. Pirkko on opiskellut mongolian kielta sen verran, etta tulee joka paivaisessa elamassa toimeen. Mina en kielenopiskeluun ole voimiani sijoittanut vaan tyoskentelen pitkia paivia toimistossa ja pitaen yhteytta asiakkaisiin joita ovat lahetys-, kehitys- ja avustusjarjestot seka kansainvaliset kaivosyhtiot. Myos jotkut lahetystot ovat lentaneet kanssamme.

Toivotan teille kaikille antoisaa leiria. Uskon, etta opitte paljon uutta ei ainoastaan ilmailusta vaan myos lahetystyosta ja Vapahtajamme Jeesuksen tuntemisesta. Siunausta jokaiselle."

Pasi

Myöhemmin iltasella kokoonnuttiin yhteen tutkimaan tarkemmin, kuka on tullut mistäkin, esiteltiin itsemme ja toisemme, Leirin kapteeni Martti piti iltarukouksen. Illan päätteeksi porhalsi porukkaa järveen iltauinnille. Ennen unille menoa leiripappi Pyrhönen haastatteli leirin väkeä ja tarinoitiin kaikesta taivaan ja maan väliltä.

Hyvä päivä! Mukava odottaa huomista ensimmäistä kokonaista leiripäivää!

Tiistai 30.7.2002

Afrikkasimulaattori, lentävä villisika ja lehmiä kiitoradalla

"...Jotta ensin olisin lähetystyöntekijä, vasta sitten lentäjä..." (Lentäjäpioneeri Nade Saint)

Aamulla Lennonopettaja, lentokapteeni Martti Siippola kertoi MAF:n toiminnasta ja lähetystyön perusteista. Todettiin, että Jeesuksen antama kehoitus mennä kaikkeen maailmaan on yhä voimassa ja saa edelleen ihmisiä lähtemään eri puolille maailmaa kuka lentäjäksi, kuka kaivonrakentajaksi kuka mihinkin tärkeään tehtävään.
"Lähetystyöhön lähtemisessä ero tavallisiin firmoihin verrattuna on, että lähettävä organisaatio on maailman mahtavin - rukoileva seurakunta. Yleensä, kun joku suuri firma lähettää työntekijänsä komennukselle ulkomaille, se tuskin rukoilee työntekijöidensä puolesta tai lähettää hänet matkaan siunaamalla. Kuitenkin seurakunta lähettää työntekijänsä matkaan näin."

Päivän toinen asiantuntija Finnairin liikennelentäjä Timo Puttonen joka lentää päällikkönä Airbas -koneella Finnairin palveluksessa.Timo kertoi mm. omista kokemuksistaan MAF:n lentäjänä Tanzaniassa. Hän kertoi siitä, että lähetystyöntekijänkään elämä ei aina ole helppoa, vaikeuksia kestetään kuitenkin kun saadaan täysin luottaa Jumalan huolenpitoon. "Siitä huolimatta, että on ollut vaikeuksia, silti voi luottaa, että jumala on mukana."
Timon kotikenttänä Tanzaniassa oli Dodoma, josta normaali työpäivä alkoi, kun aurinko nousi, lennettiin varsin vaihteleville pikkukentille lääkkeitä, potilaskyytejä, avustuksia jne. illalla auringon laskiessa palattiin takaisin.
Timo kertoi lisäksi lentäjäksi kouluttautumisesta, eli siitä, miten päästään lentäjäksi!

Leirin tehokas keittiötiimi, Mervi, Jari, Kaija-Pirkko ja Ella-tyttö, sekä lentäjät Martti ja Timo olivat ensimmäiset, jotka lähtivät harrastamaan lentotoimintaa Räyskälän kentälle. Koneena 20 vuotta Afrikan eri maissa palvellut 6-paikkainen Cessna -OH-MAF, johon väki nousi kyytiin, pilotin paikalle asettui Timo. Tarkastuslistaa läpi käyvä Timo tuumi koneen olevan mitä parhain Afrikka-simulaattori, elohopea nousi kentällä n. 30 asteeseen celssiusta, koneen sisällä tuplasti ylemmäksi. Hiki virtasi, mutta kone pysyi maassa, akku oli päässyt tyhjenemään, joten lentäminen jouduttiin jättämään seuraavaan päivään. Matka kentälle leirin ilmastoidulla bussilla oli kuitenkin varsin virkistävä.

Seuraavaksi lentäjä Jarmo Korhonen kertoi MAF:n työstä, yleensä lentäjän työstä Afrikassa, ja omakohtaisia kokemuksista MAF:n lentäjänä Etiopiassa ja Tanzaniassa. Jarmon arkeen lähetyslentäjänä, niin kuin ilmeisesti kaikkien Afrikan MAF-lentäjien arkipäivään kuului "pusikkokentät" eli maaseudun heikkotasoiset lentokentät. Haastetta työhön toikin, kun vastassa saattoi olla kiitoradalle ruohoa syömään tuotu lehmälauma, päällysteen ollessa kuoppaista ruohokenttää, höysteenä voimakasta sivutuulta, mäkeä ja hyppyriä ylös ja alas. Joku kiitotie päättyy sairaalan seinään, toinen puihin tai kallioon. Kyytiläiset vaihtelivat kanoista kannettavaa potilaaseen tai pastorista postipaketteihin.

Työhön mielekkyyttä toi se, että tiesi tekevänsä tärkeää työtä. Lääkärin käynti joissain kylissä saattoi ilman lentokonetta kestää useita päiviä tiettömiä taipaleita pitkin, kun koneella saman matkan hoiti muutamassa minuutissa.

Päivän aikana lentokoneen penkit saatettiin joutua ruuvaamaan irti ja kiinnittämään takaisin useaan kertaan tilanteiden vaihdellessa.

Jarmo kertoi elävästi myös maailman epätasa-arvoisuudesta. Ei kovinkaan mieltäylentävää ole tietää, että suomalainen lapsi/nuori kuluttaa samanvarran hyödykkeitä kuin n.300 ruandalaista tai etiopialaista samanikäistä yhteensä. Eikö meillä olisi hieman varaa tasata - jakaa omastamme. Jo yksi euro auttaa.

Eräs MAF:n lentäjä oli saanut kuljetettavakseen kyläpäällikön lahjoittaman villisian. Sika oli kiitoslahja jostain MAF:n palveluksista. Sika oli tuotu orteen jaloistaan sidottuna ja laitettu Cessnan mahareppuun (=lentokoneen alla oleva tavaratila). Lentäjä nousi ilmaan, ilmassa sika oli onnistunut irroittamaan itsensä irti köysistä. Sika hermostui ahtaassa kopissa ja lopulta pääsi murtautumaan ulos koneen luukusta - seurauksena muutaman sadan metrin ilmalento maahan. Sitä ei tiedetä, olisiko sillä kohdalla mihin sika tipahti, juuri ollut joku rukoilemassa ruoka-apua, sika olisi ainakin ollut sopivasti paloiteltuna.

Hienon leiripäivän kruunasi illan viimeinen vieras, Suomen ilmailuopiston rehtori Olli Luoma, joka tuli leirille mukanaan kuumailmapallo. Olli kertoi tiivistetysti ilmailun historiaa. Ensimmäiset lentomatkat ajoittuvat 1700 luvun loppuun, kun ensimmäinen kuumailmapallo nosti pari ihmistä ilmaan.

Kuumailmapalloa kokeiltiin käytännössä leirikeskuksen urheilukentällä. Ensin kuomuperäkärry auki, sieltä kolmenhengen rottinkikori pihalle, nostettiin iso säkki kärrystä ja lisäksi muutamia kaasupulloja ja erinäistä pienempää tavaraa. Olli opasti, mihin köytetään mitäkin kiinni ja niin oli kohta pallo ilmassa. Pallolle kokoa oli kertynyt 2000 kuutiometriä, jolla nousee ilmaan 700 kg. Pallojen hinnat vaihtelevat n. 150 000 mk:n ja 500 000 mk:n välillä. Lämpötila pallon sisällä on 100 astetta celsiusta, korissa onneksi hieman vähemmän. Tehoa polttimessa oli 10 000 hevosvoimaa.
Jokainen leiriläinen töhisteltiin puidenlatvojen tasalle, josta laskeuduttiin pehmeästi takaisin maahan.

Kuumailmapalloilun jälkeen olikin aika siirtyä unten maille, kiitokset kaikille päivän vierailijoille, teillä oli meille paljon annettavaa.

Keskiviikko 31.7.2002

Siivillä, laskuvarjo joka ei auennut ja Kapteeni Horonperän vierailu leirillä, life manual

Ennen käynnistystä
1. istuimet, istuin- ja olkavyöt - säädä ja lukitse
2. Jarrut, kokeile ja jätä päälle
3. Kidukset - OPEN (jätä vipu lukitsematta)
4. Polttoaineen valintaventtiili - täydemmälle säiliölle
5. Radio- ja sähkölaitteet pois päältä
Moottorin käynnistys
1. Seossäädin - täysin rikkaalle
2. Potkurin säädin - HIGH RPM
3. Kaasuvipu - kiinni
4. polttoainepumpun kytkin - LO
5. Sytytyskytkin - START
6. Lisää hitaasti kaasua
7. Vapauta sytytyskytkin kun moottori käynnistyy
8. Palauta kaasuvipu haluttua tyhjäkäyntiä vastaavaan asentoon
9. Polttoainepumpun kytkin - pois päältä
10. Öljynpaine - tarkista
(ote Cessna 206 manuaalista)

Aamulla tuli vieraaksemme Räyskälän lentokentän päällikön Jorma Laine. Jorma kertoi Räyskälän kentästä. Räyskälä on yksi maailman arvostetuimpia purjelentokenttiä. Alueella on myös paljon ilmailukerhotoimintaa. Kentän toiminnassa otetaan vahvasti huomioon lähialueiden ihmiset, mm. lentomelua rajataan ja kattoja hipoen ei lennetä.

Puolilta päivin siirryttiin kentälle! Tutustuttiin Jorman ohjauksella purjekoneisiin ja niiden toimintaan. Siirryttiin tutustumaan cessna 206:sta modifioituun laskuvarjohyppykoneeseen. Koneesta oli poistettu penkit pilotin paikkaa lukuunottamatta, jotta kyytiin saataisiin kerralla 6 hyppääjää.
Mikko Pyhtilä hyppäsi samaisesta koneesta laskuvarjo selässä leiriläisten katsellessa. Laskuvarjo ei auennut matkalla, mutta onneksi ei käynyt pahasti, koska kone oli vielä maassa. Siirryttiin paikallisen laskuvarjohyppykerhon tiloihin, jossa tarkemmin tutustuttiin hyppyharrastukseen. Sonja Kallio puettiin täydelliseen hyppyvarustukseen. Katseltiin viimeaikojen hyppyjä videolta. Hyppääjät kaikki putosivat turvallisesti alaspäin.

Ammatti-ilmailua ja siihen kouluttautumista opetti Pilotfactoryn:n kouluttaja Jari Lehti. Lentokonehallissa pidetty koulutustilanne opetti, että kaikki mikä liittyy ilmailuun, on yleensä kallista, mutta jos veri vetää lentäjäksi, niin raha on silloin sivuseikka.

Leirin kapteeni Martti lennätti koko leiripoppoon OH-MAF:lla. OH-MAF ja Martti osoittivat molemmat olevan iskussaan, Martin laskut Räyskälän kentälle olivat todella pehmeitä. Ilmailuhallituksen pitäisi hieman käydä tasoittamassa Räyskälän ilmatilaa, 300 m korkeudessa oli hieman kuoppia. Ehkä hieman reippaammissa ohjauksissa ylöspäin ja alaspäin rutisteli jännästi mahasta.

Erään leiriläisen silmät kostuivat kyynelistä koneessa, kun haave lentäjän ammatista astui askeleen lähemmäksi.

Illalla palattiin kentältä, ja vieraaksi saapui kapteeni Horonperä . Kapteeni (alias Martti Siippola) kertoi ilmavoimien toiminnasta ja sinne hakeutumisesta. Ilmailussa on hyvin paljon ohjeita, joiden mukaan kun toimitaan, ei tule haavereita. Jokaiseen koneeseen on oma manuaali - ohjekirja, josta näkee, mitä tehdään, kun halutaan nousta ilmaan. Martti opetti, että tarvitaan toinenkin manuaali, LIFEMANUAL, se on Raamattu.

Torstai 1.8.2002

AUTTAA AUTTAJIA AUTTAMAAN

Aamulla nostettiin lippu, Jukka Pyrhönen piti aamuhartauden suomen- ja eestin kielellä

Aamun ensimmäiseksi opettajaksi saapui, MAF:n palveluksessa Tanzaniassa, Etiopiassa ja Sudanissa palvellut Jetflite:n teknikko Terho Kannisto. Terho kertoi mekaanikon tärkeimmän ominaisuuden olevan luotettavuus. Lentokoneessa ei ole varaa hutilointiin, seuraukset ovat helposti vakavia, jos jotain tapahtuu. Terho havainnollisti myös mittareiden tarpeellisuutta, miten esim. pilven keskellä lennettäessä ei näe mitään, silloin on luotettava mittareihin.

Terho kertoi kokemuksistaan Afrikasta, olosuhteista, missä ei ole hienoa hallia ja nostureita koneen korjaukseen, pahimmillaan koko moottori on vaihdettu keskellä "pusikkokenttää". Oman sävynsä työskentelyyn lähetyslentäjien teknikkona tuo vaatimattomien olosuhteiden lisäksi työ kansainvälisessä työyhteisössä. Useiden eri kansallisuuksien edustajat työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi.

Terho kertoi elävän suhteen Jumalaan olevan myös teknikolle avuksi. Kun oikein kinkkiset paikat on edessä, rukous auttaa. Myöhemmin Terho esitelmöi vielä kouluttautumisesta mekaanikoksi.

Saimme taas terveisiä leirille Pasilta (Paavo Kilpi). Kiitokset terveisistä, koko leiri lähettää terveisensä teille kaikille sinne Mongoliaan! Terveiset myös kaikille muille MAF:n työntekijöille, Hyvän Jumalan siunausta tärkeään työhönne!

Illalla leiri siirtyi Lopen vanhaan kirkkoon, jossa vietettiin yhteinen ehtoollismessu. Puitteet messulle olivat mahtavat, 1600-luvun kirkko huokui tunnelmaa.

Saunojen jälkeen olikin jo aika suunnistaa unten maille.

Perjantai 2.7.2002

Aerodynamiikkaa

Aamulla aamuhartaudessa huomattiin, että alkaa leiriväsymys hiipiä kimppuun, lipunnoston jo alkaessa huomattiin, että poikien tuvassa joku vielä nukkuu, lopulta heräsi viimeinenkin ja päästiin lippua nostamaan. Aamuhartaudessa Jukka luki suomenkieliset tekstit, Michael luki eestin kiellellä.

Aamun ensimmäinen opiskelujakso käsitteli lennon teoriaa, sitä miten kone pysyy ilmassa ja mitkä voimat siihen vaikuttavat milläkin tavalla. "Kun vastus kasvaa, koneen vauhti hidastuu ja aletaan menettää korkeutta" kertoi Martti.

Siirryttiin kentälle, paikalla oli useita toimittajia, joita lennätettiin myös OH-MAF:lla, lentäjänä toimi Juuso Koponen, lento oli samalla lähetyslentotyöhon kouluttautuvalle Juusolle cessna 206:een perehdyttävä lento. Juuso on läpäissyt MAF:n soveltuvuustestin Norjassa ja tarvitsee vielä lisää lentokoulutusta, ennen varsinaiseen MAF:n palvelukseen siirtymistä. Koulutuksiin kuuluu myös Raamattu- ja lähetystyökoulutusta, jonka Juuso suorittaa Santalan kristillisessä opistossa.

Lentokentällä Jari Lehti esitteli ilmailuliiton (SIL) toimintaa sekä yleensä ilmailukerhotoiminta. Jari tuli paikalle AS02 Bravolla (siis lentokoneella). Leiriläiset tutkivat koneen ohjaimia ja ennenkaikkea testasivat millaista on istua pilotin paikalle. Tuntien jälkeen Jari suunnisti takaisin Malmille, ennen lähtöä hän teki hyvin huolellisen lähtötarkastuksen leiriläisten käsittelemään koneeseen.

Eestin pojat sekä Jukka ja Mikko menivät tustumaan lentokentän toisellapuolella pidettävään pääkaupunkiseudun partiolaisten Partioleirille. Siellä oli enemmän sakkia kuin meidän leirillä, 3800 henkeä. Sittenpäs tultii syömään ja saunomaan leirikeskukseen. Leiripappi Jukka sai katsella Loppea uudesta vinkkelistä, kun hän ja muutamia muita pääsivät lennolle Martin ohjastamana. Yhtä aikaa peltilinnun kanssa vietettiin toisen järven rannalla Lopen rippikoululeiriä. Jukka soitti leirille että "kohta ollaan kohdalla", noustiin lentoon ja lennettiin kyseisen leirikeskuksen ympärille.

Martti opetti aerodynamiikan perusteita, tutustuttiin siis edelleen siihen, miten oikeastaan on mahdollista, että ilmalaiva pysyy ilmassa ja jopa liikkuu siellä ketterästi eteenpäin. Ilmailussa on matemaatiikan taitamisesta ilmeisesti hyötyä - lienee jopa jonkinlainen perusedellytys pärjätä alalla.

Illalla kokoonnuttiin iltanuotiolle paistamaan makkaraa. Tarinoitiin kaikkea taivaan ja maan väliltä. Kaunis auringonlasku kruunasi hienon leirin viimeisen illan.

Lauantai 3.8.2002

Gopslemessu hangaarissa, kimalaisen lento ja kokka kohti kotia

Aamulla heräteltiin unista sakkia, ilta kun taas meinasi hieman venähtää. Syötiin aamupala ja alettiin siivoamaan. Kamppeet pakattiin ja siirryttiin lentokentälle.

Kentällä vietettiin jumalanpalvelus lentokonehallissa koneiden keskellä. Messuna oli afrikkalainen gospelmessu, jossa saarnasi Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala, liturgina toimi Jukka ja kanttorina peltilintu-orkesteri. Puheessaan piispa Pihkala toi esiin maailman erilaisia totuuksista, liikemiehen totuus on eri kuin väliinputoajan, Afrikan totuus on erilainen kuin Euroopan. Eräs totuus on myös se, että kimalaisen ei periaatteessa pitäisi pystyä lentämään, siivet ovat liian pienet, mutta sitä tietämättään, kimalaiset sen kuin lentelevät. Kuitenkin on yksi totuus, joka on kaikkialla sama, Jumala on ja pysyy.(Vapaasti siteraten).

Messuun saapui vieraaksi Lopen rippikouluryhmä ja leiriläisten vanhempia. Kerättiin kolehti Mongolian tulitikkuprojektille, samaan paikkaan, mistä olimme saaneet useampaankin otteeseen terveisiä leirille. Kolehtiin kertyi 223.40 euroa, siunatkoon Jumala uhrilahjanne! Samaan paikkaan osoittettiin myös kioskin tuotto. Koko leirin aikana kertyi Mongolian tulitikkuprojektiin yhteensä 511.15 euroa, tavoite 500 euroa ylittyi siis hieman ja projekti on mahdollista käynnistää! Mahtava juttu!

Messun jälkeen esiteltiin vieraille OH-MAF:ia Martti lennätti vieraita ja leiriläisiä. Yhdellä lennolla Jupe sai toimia pilottina, Martti hoiti nousun ja laskun ja Jupe loput. Taitaa olla lentäjäainesta - samoin, monessa muussakin leiriläisistä!

Lentokentällä syötiin, kahviteltiin ja sitten olikin aika alkaa jättää jäähyväisiä. Ilmeiseti leiri oli jopa parempi, kuin olimme uskaltaneet etukäteen toivoa, moni leiriläisistä tuumi tulevansa seuraavallekin leirille. Tavataan seuraavalla peltilintu -leirillä kiitokset kaikille leirin hyväksi työtä tehneelle, kiitokset kaikille leiriläisille ja ennen kaikkea niin kuin Martti -lentäjämme sanoo lähtiessään viemään konetta nousuun: HERRA KANSSAMME!

Www-hotellipalvelun Peltilinnulle tarjoaa Netplaza Oy